Herra A pyöri mielessäni. Kääntyilin hermostuneena sängyssä puolelta toiselle, kävelin huonetta ympäri ja kirosin kaikki miehet alimpaan maanrakoon. Hetkeksi pysähdyin ja harkitsin anteeksiantoa Herra A:lle. Ehkä hän todella välittää minusta, eikä hänen epätoivoiset puhelinvastaajaviestit olekaan huijaamista? Ehkä hän todella haluaa jakaa elämäsnä kanssani. Ei minulle ole väliä, vaikka hän työkseen kiillottaakin Forumin vessoja. Tärkeintä on se, mitä hänen sisällään on. Minä ainakin näin hänen kultaisen sydämen ja herkkyyden. Välittämisen. 

Mitä minä ajattelen?! Anteeksiantoa? Ei ikinä! Pois se minusta. Näin toisella olkapäälläni kiltin pienen enkelin joka julisti anteeksiantoa ja toisella puolella pikku paholaisen joka käski välittömästi aukaisemaan deittisivun ja unohtamaan moisen mokoman! Kuuntelin jälkimmäistä. Ja taas, kerran, kirjauduin sisään tuonne pahamaineiselle nettisivulle.

Luin saapuneet viestit postilaatikosta. Muutama ihan mukavan oloinen mies, mutta he vaikuttivat lähinnä enosaatehdämitäänilmansinuaenkähaluakaanosata- miehiltä. (Selvennys: niitä äiskänpoikia jotka eivät osaa ripustaa pyykkejä kuivumaan ilman opastusta ja loputonta kannustamista). Tylsistyneenä selasin deitti-ilmoituksia. Mikään ei tuntunut kolahtavan. Typerä Herra A! Mene pois mielestäni että voin keskittyä metsästämiseen!

Vaivuttuani synkkyyteen ja itsesääliin, viestilaatikkoon ilmestyi uusi viesti.

"Hei! Olen 23-vuotias nuorimies pohjanmaalta. Ammatiltani olen automekaanikko ja teen töitä läheisellä autokorjaamolla. Harrastan liikuntaa lenkkeillen koirani kanssa ja vietän paljon aikaa ystävieni kanssa. Luonteeltani olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja avoin. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kerrothan jotain myös itsestäsi?"

Ahaa, eli pohjalaisen juro mies jolla on aina kädet öljyssä, aina kavereilla ja varmaan olutkin maistuu. Nuorikin vielä. Ehkä minun on aika alkaa karsimaan kriteerilistaa! En vaan haluaisi luopua kaikista ominaisuuksita. Mutta ehkä yksi tärkeä kriteeri riittää? Se, että hän tykkää mitä ilmeisimmin koirista. Kai sellaisen ihmisen kanssa riittää juteltavaa vaikka koiranshampoosta ja heijastinliiveistä.

En ymmärrä miksi minä edes vaivaudun vastaamaan, kun ei hän vaikuta yhtään minun tyyppiseltä ihmiseltä. Vastasin kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä. Siitä alkoi minun ja Herra B:n tutustuminen.

Yllätyksekseni pidinkin hänestä ihmisenä hirmuisesti kun aloimme tutustumaan. Hän sai minut nauramaan jutuillaan ja hän vaikutti ihan kypsältä ikäisekseen. Parin viikon viestien vaihtamisen jälkeen etenimme seuraavalle levelille ja annoin numeroni hänelle. Iltaisin puhuimme pitkiä puheluita ja sain naurettua itselleni näkyvät vatsalihakset. Toisaalta, tiesin jo valmiiksi odottaa uutta pettymystä, koska keskustelumme pyörivät lähinnä pinnallisissa asioissa. Olen kuitenkin sen verran nainen, että haluan avautua ja puhua "pakollisista ja syvällisistä" asioista. Sivuutin kuitenkin asian, olihan minulla aina hauskaa! Tärkeä ominaisuus on miehessä, että hän saa minut nauramaan.

Aikani kuluksi olin väritellyt muutamaa totuutta elämässäni. Alkoholinkäyttöä kaunistelin, eihän hieno nainen ryyppää kalsarikännejä arki-iltaisin. Eihän? En minä ainakaan.... Hän oli erittäin tyytyväinen, ettei elämäni pyörisi ainoastaan alkoholin ympärillä. (Paljastus nro 2: myönnättäköön nyt sitten, että iltaisin oli mukava rentoutua "parin" siiderin kera). Ja enhän minä enää sitten käyttäisi aikaa alkoholin kanssa läträämiseen kun vieressä on mies jolla lätr... jonka kanssa voisi viettää aikaa. Puolustus kannalla kun olen, niin jokaisella on oikeus välillä hairahtaa Kuningas Alkoholiin. Synkän salaisuuden kanssa eläminen ei ollut yhtään rankkaa, vaikka joku ehkä voisikin niin luulla.

Aikamme tutustuttuamme sovimme tapaamisen viikon päähän. Aloin heti puhelun jälkeen stressaamaan treffeistämme. Kaivoin läjän kuukauden kohokohtia (cosmopolitaneja) ja selasin niitä hullunkiilto silmissä etsien vinkkejä ekoista treffeistä, katseita keräävistä vaatteista ja huolettomasta, mutta kauniista meikistä. Viikon ajan kasasin vaatepinoja, sovitin eri asukokonaisuuksia ja tein koekampauksia. Uskomatonta kuinka minua pystyi jännittämään yksi tapaaminen! Olinhan aikaisemminkin tavannut miehen johon olen netissä tutustunut! Ai niin joo, se oli se valehtelija, huijari ja petturi. Pikku seikkoja..

Viikon päästä matkustin muutaman tunnin ajomatkan päähän tapaamaan Herra B:tä. Sovimme tapaamisen rauhalliseen baarimaiseen kahvilaan. Olin tuntia etuajassa, joten päätin odotellessai juoda lasin punaviiniä. Join toisenkin. Ja kolmannen. Sitten join siiderin ja muistaakseni pari shottia.Seuraa puolustuspuhe! Minua jännitti kamalasti! Halusin rentoutua.

Lopputilanne oli se, että kun Herra B astui ulko-ovesta sisään, nousin pöydästä häntä vastaan. Kompuroin 10cm koroillani kynnyksen alas ja huomasin samalla, ettei minun puheestani saanut mitään tolkkua. Olin ympärikännissä. Kohteliaasti Herra B tilasi kupillisen kahvia, kuunteli puolituntia minun surullista historiaa miehistä ja lähti. Jälkeenpäin, en edes muista miltä hän näytti. Muistan vain ja ainoastaan sen häpeän, mikä minulla oli seuraavana aamuna. Tuskin tarvitsee edes kertoa erikseen, että Herra B:stä ei kuulunut episodin jälkeen mitään.

Mitäs tästä opimme? Älä laita ensimmäisille treffeille 10cm korkokenkiä jalkaan. Ne pilaavat tunnelman, puristavat jalassa ja aiheuttavat noloja tilanteita kompuroimisen merkeissä.