Klikkailin deittisivustolle.

Aukaisin sivun.

Silmäni suureni, sydän pamppaili rinnassa.. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa! Täällähän on mahdollisuuksia kaiken kokoisista ja näköisistä herkkupaloista. Hmm! Lupaavaa. Täältä minä löydän oman kultaiseen kuoreen käärityn herkkuseni! Valikoimaa on enemmän kuin irtokarkkihyllyssä.

Ensin laadin edustavan profiilin itsestäni, korostin tietenkin parhaita puoliani ja kehuin itseäni. (Jätin kertomatta, että olen koukussa salkkareihin, rakastan irtokarkkeja, yltiöromantiikkaa, häähöpinää ja cosmopolitanin ilmestyminen postilaatikkooni on kuukauden kohokohta). Vinkiksi muillekin profiilin luojille, että cosmopolitanin mainitseminen on kohtalokas virhe.

Sitten ei muuta kuin deittailemaan! Sormet rakoilla kirjoittelin viestejä sivuston valituille helmille. Yhden viestin kirjoittaminen vei aikaa, koska jokainen lause piti miettiä tarkkaan ettei kirjoita mitään ohisuun. Enhän halunnut pilata mitään hätiköimällä? Seuraa paljastus.. Tämä elämäni rakkaus, joka sai minut tämän deittailun aloittamaan, oli elämässäni 2 kokonaista kuukautta. Joten, ehkä olen kerran tehnyt sen virheen että menen asioiden edelle. Ja sinä, joka nyt myhistelet siellä ruudun takana, olin OIKEASTI rakastunut!

Viestejä alkoi sadella postilaatikkooni. Täpinöissäni aukaisin viestin toisensa jälkeen.. Liian vanha, liian nuori,  turhan adonis, ei pidä koirista, rakastaa tietokonepelejä.. Mutta entäs tämä seuraava?

"Hei! Kiinnostuin Sinun profiilistasi. Kirjoitan itsestäni ja päätä sitten haluatko tutustua ja vastata viestiini. Olen 30-vuotias urheilullinen mies Uudeltamaalta. Vapaa-aikaani vietän nyrkkeilyn, kuntosalin ja ystävien parissa. Perhe on minulle tärkeä. Pidän matkustelusta, Thaimaassa käyn ainakin kerran vuodessa lomailemassa. Ammatiltani olen lääkäri, joten osaan pitää naisesta hyvää huolta! ;) Toivottavasti mielenkiintosi heräsi!"

Ai että heräsikö? Hänhän kuullostaa unelmien mieheltä! Voin jo kuvitella hänen vahvat käsivarret ympärilleni Thaimaan auringon alla. Luin viestin vielä kaksi kertaa, ettei minulta jäänyt huomaamatta mitään tärkeää, tai mikä tärkeämpää, että olisin lukenut jonkun oleellisen kohdan väärin. Ei, kyllä viestissä luki että hän on urheilullinen, perhe on tärkeää, matkustelu mukavaa ja osaa huolehtia naisesta. Tarkkaan harkiten ja suunnitellen laadin hänelle vastauksen. Jäin odottamaan uutta viestiä.

Odotin tunnin, odotin kolme tuntia, odotin vielä tunnin.. Ajan kuluksi ajattelin vastailla muihinkin "ei-niin-kiinnostaviin"-viesteihin. Pistetään nyt ykköstä silmään ja kirjoitellaan mahdollisimman monen kanssa! Eihän sitä tulosta muuten saa. Pian huomasin kellon näyttävän aamuyötä, suljin tietokoneen. Ei vieläkään vastausta Herra A:lta.

Heti herättyäni tunsin vatsassani perhosia. Tunsin, että olin saanut viestin Herra A:lta. Haparoiden nousin sängystä etsimään kannettavaa tietokonettani, jonka olin unisena jättänyt paikkaan tuntematon. Saatuani tietokoneen käsiini, aukaisin sen sydän toivoa täynnä. Kirjauduin sisään deittisivustolle.

2 uutta viestiä. Herra A:lta.

Tästä alkoi meidän tarina. Minun ja Herra A:n. Lähettelimme sähköposteja ja tutustuimme toisiimme. Viestit olivat pitkiä, hauskoja ja mukaansatempaavia. Pian tuli aika vaihtaa numeroita. Alkoivat maratonipuhelut. Huomasimme, että viikon aikana olimme puhuneet 4 tuntia joka päivä. Herra A alkoi vihjailemaan tapaamista, jonka sivuutin kohteliaasti. Olisi liian aikaista..

Odotimme, puhuimme, kerroimme itsestämme.(Tosin en kertonut elämäni rakkaudesta joka oli kylmästi minut hylännyt kuin tiskirätin roskakoriin, enkä myöskään cosmopolitanista). Tunsimme suurta kiinnostusta toisiamme kohtaan. Halusin tietää hänestä enemmän ja kuulla hänen ääntään. Viikkojen kuluessa tunsin ihastuvani häneen. Joten ehdotin tapaamista.

Olin ihastuksen sokaisema, joten valitsin tapaamispaikaksi Herra A:n kodin. En osannut varoa enkä pelätä, että jotain voisi tapahtua (eikä tapahtunutkaan, tämä oli vain tällainen kohta jossa olisi voinut tapahtua jotain!). Kun kohtasin hänet, tunsin jättiläisperhosten kisailun vatsassani. Vietimme mukavan illan ja yön yhdessä jutellen kaikesta, mistä emme vielä olleet puhuneet. Hän oli lämminhenkinen ja tunsin ihastuvani enemmän. Seuraavat viikonloput vietimme tiiviisti yhdessä, virallistimme tapailun parisuhteeksi.

Olin onnellinen, hänkin oli. Vietimme mukavia hetkiä yhdessä ja puhuimme kaikesta. Olimme toisillemme parhaat ystävät. Luotin häneen sataprosenttisesti ja tunsin kuinka olin rakastumassa häneen. Pian aloin kuitenkin huomata, että hän oli muuttumassa. Alkoi olla viikonloppumatkoja, yhteiset keskustelut lyhenivät, läheisyys alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Tunsin paniikin iskevän ja rintani puristuvan solmuun. Mistä oli kyse? Oliko hän saanut tietää cosmopolitanista, joita luin salaa hänen mentyä nukkumaan?

Ajan kanssa syy selvisi, ja ero koitti. Herra A oli valehdellut minulle koko suhteemme ajan mm. ammatistaan ja taustoistaan. Yhtäkkiä en enää tuntenutkaan sitä miestä, joka edessäni seisoi murheellisen näköisenä. Totuuden iskettyä vasten kasvojani, käännyin ympäri, palasin kotiin ja aukaisin deittisivuston. Parempi onni ensi kerralla.

Mitäs tästä opimme? Älä piilottele cosmopolitania sängyn alla. Mies voi saada vaikutteita salailusta!