Herra A pyöri mielessäni. Kääntyilin hermostuneena sängyssä puolelta toiselle, kävelin huonetta ympäri ja kirosin kaikki miehet alimpaan maanrakoon. Hetkeksi pysähdyin ja harkitsin anteeksiantoa Herra A:lle. Ehkä hän todella välittää minusta, eikä hänen epätoivoiset puhelinvastaajaviestit olekaan huijaamista? Ehkä hän todella haluaa jakaa elämäsnä kanssani. Ei minulle ole väliä, vaikka hän työkseen kiillottaakin Forumin vessoja. Tärkeintä on se, mitä hänen sisällään on. Minä ainakin näin hänen kultaisen sydämen ja herkkyyden. Välittämisen. 

Mitä minä ajattelen?! Anteeksiantoa? Ei ikinä! Pois se minusta. Näin toisella olkapäälläni kiltin pienen enkelin joka julisti anteeksiantoa ja toisella puolella pikku paholaisen joka käski välittömästi aukaisemaan deittisivun ja unohtamaan moisen mokoman! Kuuntelin jälkimmäistä. Ja taas, kerran, kirjauduin sisään tuonne pahamaineiselle nettisivulle.

Luin saapuneet viestit postilaatikosta. Muutama ihan mukavan oloinen mies, mutta he vaikuttivat lähinnä enosaatehdämitäänilmansinuaenkähaluakaanosata- miehiltä. (Selvennys: niitä äiskänpoikia jotka eivät osaa ripustaa pyykkejä kuivumaan ilman opastusta ja loputonta kannustamista). Tylsistyneenä selasin deitti-ilmoituksia. Mikään ei tuntunut kolahtavan. Typerä Herra A! Mene pois mielestäni että voin keskittyä metsästämiseen!

Vaivuttuani synkkyyteen ja itsesääliin, viestilaatikkoon ilmestyi uusi viesti.

"Hei! Olen 23-vuotias nuorimies pohjanmaalta. Ammatiltani olen automekaanikko ja teen töitä läheisellä autokorjaamolla. Harrastan liikuntaa lenkkeillen koirani kanssa ja vietän paljon aikaa ystävieni kanssa. Luonteeltani olen huumorintajuinen, sosiaalinen ja avoin. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Kerrothan jotain myös itsestäsi?"

Ahaa, eli pohjalaisen juro mies jolla on aina kädet öljyssä, aina kavereilla ja varmaan olutkin maistuu. Nuorikin vielä. Ehkä minun on aika alkaa karsimaan kriteerilistaa! En vaan haluaisi luopua kaikista ominaisuuksita. Mutta ehkä yksi tärkeä kriteeri riittää? Se, että hän tykkää mitä ilmeisimmin koirista. Kai sellaisen ihmisen kanssa riittää juteltavaa vaikka koiranshampoosta ja heijastinliiveistä.

En ymmärrä miksi minä edes vaivaudun vastaamaan, kun ei hän vaikuta yhtään minun tyyppiseltä ihmiseltä. Vastasin kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä. Siitä alkoi minun ja Herra B:n tutustuminen.

Yllätyksekseni pidinkin hänestä ihmisenä hirmuisesti kun aloimme tutustumaan. Hän sai minut nauramaan jutuillaan ja hän vaikutti ihan kypsältä ikäisekseen. Parin viikon viestien vaihtamisen jälkeen etenimme seuraavalle levelille ja annoin numeroni hänelle. Iltaisin puhuimme pitkiä puheluita ja sain naurettua itselleni näkyvät vatsalihakset. Toisaalta, tiesin jo valmiiksi odottaa uutta pettymystä, koska keskustelumme pyörivät lähinnä pinnallisissa asioissa. Olen kuitenkin sen verran nainen, että haluan avautua ja puhua "pakollisista ja syvällisistä" asioista. Sivuutin kuitenkin asian, olihan minulla aina hauskaa! Tärkeä ominaisuus on miehessä, että hän saa minut nauramaan.

Aikani kuluksi olin väritellyt muutamaa totuutta elämässäni. Alkoholinkäyttöä kaunistelin, eihän hieno nainen ryyppää kalsarikännejä arki-iltaisin. Eihän? En minä ainakaan.... Hän oli erittäin tyytyväinen, ettei elämäni pyörisi ainoastaan alkoholin ympärillä. (Paljastus nro 2: myönnättäköön nyt sitten, että iltaisin oli mukava rentoutua "parin" siiderin kera). Ja enhän minä enää sitten käyttäisi aikaa alkoholin kanssa läträämiseen kun vieressä on mies jolla lätr... jonka kanssa voisi viettää aikaa. Puolustus kannalla kun olen, niin jokaisella on oikeus välillä hairahtaa Kuningas Alkoholiin. Synkän salaisuuden kanssa eläminen ei ollut yhtään rankkaa, vaikka joku ehkä voisikin niin luulla.

Aikamme tutustuttuamme sovimme tapaamisen viikon päähän. Aloin heti puhelun jälkeen stressaamaan treffeistämme. Kaivoin läjän kuukauden kohokohtia (cosmopolitaneja) ja selasin niitä hullunkiilto silmissä etsien vinkkejä ekoista treffeistä, katseita keräävistä vaatteista ja huolettomasta, mutta kauniista meikistä. Viikon ajan kasasin vaatepinoja, sovitin eri asukokonaisuuksia ja tein koekampauksia. Uskomatonta kuinka minua pystyi jännittämään yksi tapaaminen! Olinhan aikaisemminkin tavannut miehen johon olen netissä tutustunut! Ai niin joo, se oli se valehtelija, huijari ja petturi. Pikku seikkoja..

Viikon päästä matkustin muutaman tunnin ajomatkan päähän tapaamaan Herra B:tä. Sovimme tapaamisen rauhalliseen baarimaiseen kahvilaan. Olin tuntia etuajassa, joten päätin odotellessai juoda lasin punaviiniä. Join toisenkin. Ja kolmannen. Sitten join siiderin ja muistaakseni pari shottia.Seuraa puolustuspuhe! Minua jännitti kamalasti! Halusin rentoutua.

Lopputilanne oli se, että kun Herra B astui ulko-ovesta sisään, nousin pöydästä häntä vastaan. Kompuroin 10cm koroillani kynnyksen alas ja huomasin samalla, ettei minun puheestani saanut mitään tolkkua. Olin ympärikännissä. Kohteliaasti Herra B tilasi kupillisen kahvia, kuunteli puolituntia minun surullista historiaa miehistä ja lähti. Jälkeenpäin, en edes muista miltä hän näytti. Muistan vain ja ainoastaan sen häpeän, mikä minulla oli seuraavana aamuna. Tuskin tarvitsee edes kertoa erikseen, että Herra B:stä ei kuulunut episodin jälkeen mitään.

Mitäs tästä opimme? Älä laita ensimmäisille treffeille 10cm korkokenkiä jalkaan. Ne pilaavat tunnelman, puristavat jalassa ja aiheuttavat noloja tilanteita kompuroimisen merkeissä.

Klikkailin deittisivustolle.

Aukaisin sivun.

Silmäni suureni, sydän pamppaili rinnassa.. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Olin kuin pieni lapsi karkkikaupassa! Täällähän on mahdollisuuksia kaiken kokoisista ja näköisistä herkkupaloista. Hmm! Lupaavaa. Täältä minä löydän oman kultaiseen kuoreen käärityn herkkuseni! Valikoimaa on enemmän kuin irtokarkkihyllyssä.

Ensin laadin edustavan profiilin itsestäni, korostin tietenkin parhaita puoliani ja kehuin itseäni. (Jätin kertomatta, että olen koukussa salkkareihin, rakastan irtokarkkeja, yltiöromantiikkaa, häähöpinää ja cosmopolitanin ilmestyminen postilaatikkooni on kuukauden kohokohta). Vinkiksi muillekin profiilin luojille, että cosmopolitanin mainitseminen on kohtalokas virhe.

Sitten ei muuta kuin deittailemaan! Sormet rakoilla kirjoittelin viestejä sivuston valituille helmille. Yhden viestin kirjoittaminen vei aikaa, koska jokainen lause piti miettiä tarkkaan ettei kirjoita mitään ohisuun. Enhän halunnut pilata mitään hätiköimällä? Seuraa paljastus.. Tämä elämäni rakkaus, joka sai minut tämän deittailun aloittamaan, oli elämässäni 2 kokonaista kuukautta. Joten, ehkä olen kerran tehnyt sen virheen että menen asioiden edelle. Ja sinä, joka nyt myhistelet siellä ruudun takana, olin OIKEASTI rakastunut!

Viestejä alkoi sadella postilaatikkooni. Täpinöissäni aukaisin viestin toisensa jälkeen.. Liian vanha, liian nuori,  turhan adonis, ei pidä koirista, rakastaa tietokonepelejä.. Mutta entäs tämä seuraava?

"Hei! Kiinnostuin Sinun profiilistasi. Kirjoitan itsestäni ja päätä sitten haluatko tutustua ja vastata viestiini. Olen 30-vuotias urheilullinen mies Uudeltamaalta. Vapaa-aikaani vietän nyrkkeilyn, kuntosalin ja ystävien parissa. Perhe on minulle tärkeä. Pidän matkustelusta, Thaimaassa käyn ainakin kerran vuodessa lomailemassa. Ammatiltani olen lääkäri, joten osaan pitää naisesta hyvää huolta! ;) Toivottavasti mielenkiintosi heräsi!"

Ai että heräsikö? Hänhän kuullostaa unelmien mieheltä! Voin jo kuvitella hänen vahvat käsivarret ympärilleni Thaimaan auringon alla. Luin viestin vielä kaksi kertaa, ettei minulta jäänyt huomaamatta mitään tärkeää, tai mikä tärkeämpää, että olisin lukenut jonkun oleellisen kohdan väärin. Ei, kyllä viestissä luki että hän on urheilullinen, perhe on tärkeää, matkustelu mukavaa ja osaa huolehtia naisesta. Tarkkaan harkiten ja suunnitellen laadin hänelle vastauksen. Jäin odottamaan uutta viestiä.

Odotin tunnin, odotin kolme tuntia, odotin vielä tunnin.. Ajan kuluksi ajattelin vastailla muihinkin "ei-niin-kiinnostaviin"-viesteihin. Pistetään nyt ykköstä silmään ja kirjoitellaan mahdollisimman monen kanssa! Eihän sitä tulosta muuten saa. Pian huomasin kellon näyttävän aamuyötä, suljin tietokoneen. Ei vieläkään vastausta Herra A:lta.

Heti herättyäni tunsin vatsassani perhosia. Tunsin, että olin saanut viestin Herra A:lta. Haparoiden nousin sängystä etsimään kannettavaa tietokonettani, jonka olin unisena jättänyt paikkaan tuntematon. Saatuani tietokoneen käsiini, aukaisin sen sydän toivoa täynnä. Kirjauduin sisään deittisivustolle.

2 uutta viestiä. Herra A:lta.

Tästä alkoi meidän tarina. Minun ja Herra A:n. Lähettelimme sähköposteja ja tutustuimme toisiimme. Viestit olivat pitkiä, hauskoja ja mukaansatempaavia. Pian tuli aika vaihtaa numeroita. Alkoivat maratonipuhelut. Huomasimme, että viikon aikana olimme puhuneet 4 tuntia joka päivä. Herra A alkoi vihjailemaan tapaamista, jonka sivuutin kohteliaasti. Olisi liian aikaista..

Odotimme, puhuimme, kerroimme itsestämme.(Tosin en kertonut elämäni rakkaudesta joka oli kylmästi minut hylännyt kuin tiskirätin roskakoriin, enkä myöskään cosmopolitanista). Tunsimme suurta kiinnostusta toisiamme kohtaan. Halusin tietää hänestä enemmän ja kuulla hänen ääntään. Viikkojen kuluessa tunsin ihastuvani häneen. Joten ehdotin tapaamista.

Olin ihastuksen sokaisema, joten valitsin tapaamispaikaksi Herra A:n kodin. En osannut varoa enkä pelätä, että jotain voisi tapahtua (eikä tapahtunutkaan, tämä oli vain tällainen kohta jossa olisi voinut tapahtua jotain!). Kun kohtasin hänet, tunsin jättiläisperhosten kisailun vatsassani. Vietimme mukavan illan ja yön yhdessä jutellen kaikesta, mistä emme vielä olleet puhuneet. Hän oli lämminhenkinen ja tunsin ihastuvani enemmän. Seuraavat viikonloput vietimme tiiviisti yhdessä, virallistimme tapailun parisuhteeksi.

Olin onnellinen, hänkin oli. Vietimme mukavia hetkiä yhdessä ja puhuimme kaikesta. Olimme toisillemme parhaat ystävät. Luotin häneen sataprosenttisesti ja tunsin kuinka olin rakastumassa häneen. Pian aloin kuitenkin huomata, että hän oli muuttumassa. Alkoi olla viikonloppumatkoja, yhteiset keskustelut lyhenivät, läheisyys alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Tunsin paniikin iskevän ja rintani puristuvan solmuun. Mistä oli kyse? Oliko hän saanut tietää cosmopolitanista, joita luin salaa hänen mentyä nukkumaan?

Ajan kanssa syy selvisi, ja ero koitti. Herra A oli valehdellut minulle koko suhteemme ajan mm. ammatistaan ja taustoistaan. Yhtäkkiä en enää tuntenutkaan sitä miestä, joka edessäni seisoi murheellisen näköisenä. Totuuden iskettyä vasten kasvojani, käännyin ympäri, palasin kotiin ja aukaisin deittisivuston. Parempi onni ensi kerralla.

Mitäs tästä opimme? Älä piilottele cosmopolitania sängyn alla. Mies voi saada vaikutteita salailusta!

 

Rakastuin.

Ehkä voisin sanoa, että ensimmäisen kerran elämässäni. Vaikkakin takana oli kaksi pitkää suhdetta, tällä kertaa tunsin ensimmäisen kerran rakastuvani korviani myöten. Pääni oli pyörällä, perhoset teki maailmanvalloituksen vatsassani.. Tiedättehän te? Illat haaveilin prinsessahäistä, ulkomaanmatkoista, yhteisestä Juhannuksesta kesämökille ja tietenkin nappisilmäisistä isäänsä muistuttavista lapsista. Harjoittelin jopa kirjoittamaan tulevaa uutta sukunimeä erinäisiin lehden tilaus lomakkeisiin. (Kerrottakoon, että se sukunimi olisi sopinut etunimeeni niin kuin nyrkki silmään.)

Eräs kaunis alkukevään päivä puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi. Oi! Oma rakkaani! Innoissani, kädet täristen luin tämänkin viestin, mitähän rakkaallani olisi asiaa?

"Minusta tuntuu ettei meillä ole oikeen yhteisiä juttuja. Ois parempi ettei enää tavata."

Häh? Ai miten niin muka ei ole? Minähän olen jo varannut päivänkin milloin avioidumme? Tämän täytyy olla joku virhe. Aukaisin kalenterin ja tarkistin päivämäärän. Nyt täytyy olla aprillipäivä! No, aprillipäivää ei harmikseni ollut sinä päivänä, eikä muutakaan "Huijaan sua tänään!"-päivää.

Perusnaisena kipaisin kaupan kautta kotiin, mukanani fazerin sinistä ja siideriä. Toki myös tähän nyyhkyiltaan kuului kaikki maailman kauneimmat rakkauslaulut, tekstiviestien tuhoamiset ja itsesäälissä kieriskely. 

Valvotun yön jälkeen olin tehnyt päätöksen, että minä löydän sen unelmieni miehen vaikka väkisin! Klikkailin netistä itseni nettideitti-sivustolle. Nyt alkaisi tässä tuvassa uudet tuulet puhaltamaan!Todellisuudessahan siinä kävi niin, että hurja syöksylasku äkkijyrkkään alamäkeen alkoi. Tuo petollinen, koukuttava, jännittävä deittimaailma..