Rakastuin.

Ehkä voisin sanoa, että ensimmäisen kerran elämässäni. Vaikkakin takana oli kaksi pitkää suhdetta, tällä kertaa tunsin ensimmäisen kerran rakastuvani korviani myöten. Pääni oli pyörällä, perhoset teki maailmanvalloituksen vatsassani.. Tiedättehän te? Illat haaveilin prinsessahäistä, ulkomaanmatkoista, yhteisestä Juhannuksesta kesämökille ja tietenkin nappisilmäisistä isäänsä muistuttavista lapsista. Harjoittelin jopa kirjoittamaan tulevaa uutta sukunimeä erinäisiin lehden tilaus lomakkeisiin. (Kerrottakoon, että se sukunimi olisi sopinut etunimeeni niin kuin nyrkki silmään.)

Eräs kaunis alkukevään päivä puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi. Oi! Oma rakkaani! Innoissani, kädet täristen luin tämänkin viestin, mitähän rakkaallani olisi asiaa?

"Minusta tuntuu ettei meillä ole oikeen yhteisiä juttuja. Ois parempi ettei enää tavata."

Häh? Ai miten niin muka ei ole? Minähän olen jo varannut päivänkin milloin avioidumme? Tämän täytyy olla joku virhe. Aukaisin kalenterin ja tarkistin päivämäärän. Nyt täytyy olla aprillipäivä! No, aprillipäivää ei harmikseni ollut sinä päivänä, eikä muutakaan "Huijaan sua tänään!"-päivää.

Perusnaisena kipaisin kaupan kautta kotiin, mukanani fazerin sinistä ja siideriä. Toki myös tähän nyyhkyiltaan kuului kaikki maailman kauneimmat rakkauslaulut, tekstiviestien tuhoamiset ja itsesäälissä kieriskely. 

Valvotun yön jälkeen olin tehnyt päätöksen, että minä löydän sen unelmieni miehen vaikka väkisin! Klikkailin netistä itseni nettideitti-sivustolle. Nyt alkaisi tässä tuvassa uudet tuulet puhaltamaan!Todellisuudessahan siinä kävi niin, että hurja syöksylasku äkkijyrkkään alamäkeen alkoi. Tuo petollinen, koukuttava, jännittävä deittimaailma..